Sukututkija Kari Niemi:

Totta ja tarua Siitosen suvusta ja nimestä

 Siitonen-nimen alkuperän uskotaan olevan lähtöisin jopa Kreikasta. Toiset uskovat nimen saaneen alkunsa myös ortodoksisesta ristimänimestä Siitari, eli Siito, venäläisittäin Isidor, Sitoi, Sida.

                         Koska suku lienee lähtöisin Karjalasta, niin venäläinen alkuperä tuntuu todennäköisimmältä. Räisälässä on ollut Iffwan Sijdhersson v. 1613. Ilomantsissa v. 1589 Sijdari Iffuansson, Vasko Sidorov 1500 luvulla Sakkolassa. Hidro Sitari ja Tuomas Siitonen 1543 Sakkolassa. Greus Sitoinen 1631 Parikkalassa, Lauri Sidoin Säämingissä, Kemissä v. 1568 P.Sitoni, Tervolassa 1599 Hannus Sitoinen  jne,  olemme siis levittäytyneet ympäri maata.
 
                           Suomessa arvellaan olevan Siitosia noin 2000, sukuumme kuulunee nykyään 4000 - 5000 henkilöä. Suhteessa eniten heitä on Parikkalassa, jota voidaan pitää suvun ydinalueena. Helsingissä Siitosia arvellaan olevan noin 600. Parikkalassa, Rautjärvellä, Ruokolahdella ja Imatralla huomattava määrä.

                      Suvun merkittävimmät paikat ovat olleet Sortavala, ympäristöineen ja nykyisen Imatran Siitolan alue, joka on seutukunnan vanhempia alueita, jossa uskotaan asuneen esi-isämme Sidorov, joka toimi paalulinnoituspäällikkönä Vuoksella. Hän rakennutti linnoituksia venäläisiä vastaan, kuten Sakkolassa v. 1500 asunut Vasko Sidorov.

                      Nykyisen Imatran Siitolan kylän 10 talosta usean asutti Siitosten sukuun kuuluvat.

Siitoset olivat historiatietojen mukaan myös merkittäviä veronmaksajia. Siitosten taloudellisen aseman uskotaan olleen muutenkin hyvän. Kun Ruokolahdelle perustettiin veronkantopiiri, eli nautakunta v. 1557, sen johtajaksi tuli Matti Siitonen. Suur-Jääsken neljänneskunnan päällikkönä oli Antti Siitonen vuosina 1543 - 1554.

                      Matti Ollin poika Siitonen ja Pekka Siitonen mainitaan neljänneskuntien päällikköinä. Olihan kuninkaalta tullut määräys, että päälliköiksi on valittava varakkaita ja luotettavia talollisia, jotka itsekin maksoivat veronsa.

                      Löytyy historiasta tosin köyhiäkin Siitosia. v. 1561 oli käräjillä tuomittavana Maunu Siitonen virkamiehen vastustamisesta. Hänet tuomittiin 40 markan sakkoon, mutta köyhyytensä takia hän joutui maksamaan vain kaksi markkaa.

                      V.1560 Niko Siitosen neljänneskunta kävivät kalastamassa Puruvedellä. Mukana oli 96 nuottaa, joilla kalastettiin ahvenia ja särkiä, jotka kuivattiin talvea varten.

                      Olli Siitosen neljänneskunta kävi Puruvedelle syksyllä kalastamassa muikkuja, heillä oli mukana peräti 147 nuottaa. 

Lähde: Siitosen sukuarkistot

 

Siitosista vielä lisää

                    Siitonen- sukututkimuksen kannalta merkittävä kiintopiste on nykyisen Imatran alueella sijaitseva Siitolan kylä. Aika jolloin kylä sai nimensä asukkaan mukaan ajoittuu keskiaikaan. Siitolan kylä oli ns. suurkylä jo keskiajan lopulla, joten tästä voidaan päätellä että Siitoset on jo asuttaneet seutua jo varhaisella keskiajalla tai ennen sitä.

                      Erään tarinan mukaan eräällä Siitoin- nimisellä miehellä olisi ollut kaksi poikaa, poikien vartuttua aikuiseksi isä lähetti heidät ”maailmalle” etsimään omaa toimeentuloa. Tuo esi-isämme kerrotaan olleen lohenkalastajana Laatokalla, niin myös pojista tuli isän ammatin jatkajia. Toinen pojista saapui tänne Vuokselle kalastamaan punalihaista eli lohea. Näin olisi saanut Siitola nimensä ja seutukunta Siitosensa

                      Erään tarkistamattoman tiedon mukaan kerrotaan Siitosten esi-isä  olisi ollut Sidorov ja hän oli toiminut paalulinnoituksen päällikkönä.

                       Vuoksen saarissa tiedetään olleen paalulinnoituksia, joihin viittaavat niemet Linnasaari ja Linnakoski, ovatko nimet periytyneet kyseisen Sidirov ajoilta, on epäselvää.

                      Kustaa Vaasa rakennutti Siitolaan linnoituksen v. 1550 tienoilla, linnoitus tunnetaan Bullerborgin Linnoituksen nimellä. Venäläiset tuhosivat sen 1556 joukkojen komentajina mainitaan kapteenit Semeik Wesniakov ja Mikita Novokstjenou.

                      Venäjän ja Ruotsin valtakunnan rajaa ei oltu Savossa merkitty tarkoin maastoon vaan rajapaikaksi oli sovittu Suomalaisen asutuksen raja. Kun keskiajalla asutus ei ollut levinnyt vielä Kallaveteen saakka, kehotti kuningas Kustaa Vaasa kansalaisia asuttamaan Kallaveden läntisen alueen erämaan ja näin voitaisiin Venäjän rajaa työntää idän suuntaan. Olavinlinnan päällikkö sai tehtäväkseen viestittää tietoa eteenpäin ja ainakin Ruokolahdelta linnanpäällikö sai muuttajia, sillä olihan muuttajille luvattu mm. verovapaus Mm. Ruokolahden Kuopiolasta muutti asukkaita Kallaveden rannalle ja sai siitä alkunsa Kuopio nimi. Niuvanmaan kylästä muuttaneiden asuin- paikkaa alettiin kutsua Niuvanniemeksi. Uusi asutusalue sai nimen Tavisalmi, johon myös rakennettiin kuninkaan kartano.

                    Tarkkaa lukua Ruokolahdelta muuttaneista ei ole, mutta heitä arvellaan olleen paljon, sillä Tavisalmen kirjoissa myöhemmin esiintyy useita Ruokolahtelaisia sukunimiä, tässä yhteydessä saattoi Siitosiakin muuttaa Tavisalmelle.

                      Näihin aikoihin eli 1500 luvun alussa Siitosia oli ainakin Siitolassa, Purnujärvellä, Lempiälässä = Ruokolahden Äitsaaressa.

                      Ruokolahden kirkonkirjoissa ,jotka ovat säilyneet v. l731 lähtien Siitosia on asunut Eräjärvellä, Siitolassa, Virmutjoella ja Kalholammilla. Nimi on kirjoitettu Sitoine, Siitoin, Sjtoin muotoon. Nykyisin  (1995) Suomessa lasketaan olevan Siitonen nimisiä henkilöitä vajaa 2000. Kymmenen vuotta (1985) sitten suoritetun laskennan mukaan tarkka luku oli silloin 1973. Kun sukuun kuuluu myös muilla nimillä ehkä sama määrä, ellei enempikin niin voidaan arvioida, että sukuun kuuluu tällä hetkellä 4000-5000 henkilöä .

                      Kolmas osa kaikista Siitosista asuu alueella Parikkala, Rautjärvi, Ruokolahti, Imatra. Ympäristöpaikkakunnilla tiheys harvenee aika tavalla. Jos vertaillaan esim. (1995) puhelinluettelossa puhelimen omistajia niin Imatra-Ruokolahti-Rautjärvi alueella on Siitosia puhelinluettelossa 100, Kotkan verkkopiirin alueella 6, Savonlinnan alueella, johon kuuluu Savonranta, Enonkoski, Hankasalmi, Kerimäki, Kesälahti, Uukuniemi, Punkaharju, Saari ja Savonlinna on Siitosia vain 15, Lappeenrannan verkkopiirin alueella 24, Mikkelin verkkopiirin alueella, johon kuuluu Anttola, Kristiina, Juva, Haukivuori ja  Mikkeli 14. Pieksämäen verkkopiirin alueella 8, Mäntyharju -Pertunmaa-alueella vain 2. Parikkalan voisi katsoa olevan tällä hetkellä Siitosten ydin- asuinaluetta. Parikkalassa vastaava luku on 74. Helsingissä arvioidaan olevan Siitonen nimisiä henkilöitä noin 600.

                      Siitosen suku on pieneltä osalta päässyt mukaan maineikkaaseen Genealogia Sursilliana tutkimukseen. Hallonblad sukuun oli avioliiton kautta päässyt kauppias Iivana Siitoin (Siitoinen) tytär Elisabeth Siitoin (Siitoinen) syntynyt Sortavalassa lokakuun 10 päivänä 1831; kuoli Sortavalassa syyskuun 28 päivänä 1909. Elisabet Siitoin ja Herman Johaninpoika Hallonblad oli vihitty 14.9.1851. Herman Hallonblad oli varatuomari, Käkisalmen pormestari, kollegiaasessorin arvon hän sai v. 1861, Yhdyspankin Sortavalan konttorin johtaja, suurtilan omistaja, teollisuusmies, hän sai valtioneuvoksen arvon 1888.  Elisabet peri isältään suunattoman omaisuuden. Kun mainittuna ajankohtana miehellä oli määräysvalta vaimon omaisuuteen lahjoitti Hallonblat vaimonsa Elisabetin rahoja. Elisabetin rahoilla saatiin alkuun mm. Sortavalan seminaari.

                      Elisabetin käyttönimi oli Lisinka. Hän meni kihloihin Herman Hallobladin kanssa isänsä tietämättä, Iivana Feodoroff Siitoinen vaati kihlauksen purkamista, sitä he eivät kuitenkaan tehneet, vaan päättivät lepyttää kauppias Siitoin ukon. Kolme vuotta meni ja sinä aikana Iivana Feodoroff vielä kertaalleen halvaantui ennen kuin suostui Hermannin ja Elisabetin avioliittoon, minkä tuli tapahtua ilman kuulutuksia. Venäläisten liikesuhteitten vuoksi Siitoinen nimi oli muutettava Siitoin muotoon.

 Edellä oleva teksti luonnos sukuseuran arkistosta ja on herastuomari Sulo Siitonen Ruokolahti laatima

 

Mistä Siitoset tulivat Parikkalaan

                     Kolmisenkymmentä vuotta sitten Aimo Siitonen kertoi minulle heillä Melkoniemen Pajurannassa säilyneen seuraavan perimätiedon: "Vuoksen yläjuoksulla Siitolan kylässä oli lauttapaikka ja kestikievari siinä kohdassa, missä rautatie ja kuutostie ylittävät Vuoksen. Sieltä lähti kaksi miestä, seppä ja nahkuri, Parikkalan Melkoniemeen. Heidän jälkeläisiään ovat Melkoniemen Siitoset."

                      Luin Parikkalan historiasta (Jaana Juvonen 1996) Melkoniemen kylän vaiheista ja asukkaista. Pähkinäsaaren rauhan vuoden 1323 raja, joka kulki yli Haukkavuoren etelästä pohjoiseen, jakoi Parikkalan Venäjän puolelle kuuluvaksi ja Ruokolahden Jääsken kihlakuntaan kuuluvana Ruotsin puolelle rajaa. Jako jatkui Stolbovan rauhaan vuoteen 1617 saakka. Rajalla käytiin ajoittain sotia, ryöstöretkiä ja kahakoita, joiden johdosta Melkoniemen alue autioitui siten, ettei vuosien 1500-1590 veroluetteloissa mainittu yhtään taloa.

                      Ruotsin valta oli alkanut 1610-Iuvulla asuttaa autioituneita tiloja. Uudisasukkaita tuli Etelä-Karjalasta Jääsken kihlakunnasta sekä luoteen suunnalta Savosta. Vuoden 1618 maakirjan mukaan Melkoniemen kylässä asuttiin kuutta taloa, näissä ei kuitenkaan ollut vielä Siitosia. Historiatietojen mukaan "vuonna 1631-1644 Melkoniemen kylässä asui Reko Siitonen (Greus Sidåinen), jonka jälkeläiset sittemmin omistivat valtaosan kylän tiloista. Siitosia asui alun perin ainakin Ruokolahden Siitolassa ja Muolaassa. Kerimäellä asui yksi Siitonen 1541". Kerimäki oli Parikkalan rajanaapuri pohjoispuolella. Vuoden 1631 maakirjan mukaan Oravanniemellä oli talollinen Antti Siitonen. Melkoniemen talon haltijaluetteloissa mainitaan Niilo Rekonpoika 1683-1689 ja Reko Niilonpoika 1690-1695.

                      Suuren Pohjansodan ja ison vihan aikana 1700-1721 Parikkala koki sodan rasitukset: "Sota hävitti taloja ja karjaa, sotaväki eli paikallisen väestön kustannuksella ja armeijan hevoset söivät heinät ja laihot." Uudenkaupungin rauha vuonna 1721 toi valtakunnan rajan takaisin Haukkavuoreen ja Parikkala jäi Venäjän puolelle rajaa. Väestön poismuuttoon sillä ei näytä olleen kovin suurta vaikutusta. Vuonna 1724 toimeenpantiin henkikirjoitus. siinä mainitaan Melkoniemen kylässä talonhaltijoina kuusi Siitosta. Vuonna 1754 Siitoset asuttivat Melkoniemen tiloja 1,2,3, 4, 5, 6, 8 ja 9. Innasennurkan kylässä tilalla numero 6 asui 1724 Klemetti Siitonen ja hänen jälkeensä 1754 Heikki Siitonen.

                      Perimätietona säilyneet sukujen vaiheet auttavat jäljittämään historia- ja asiakirjatietoja. Toivonkin tarinoiden panemista paperille. Vuoksen varrella olleiden pitäjien historiat väestötietoineen auttaisivat Siitostenjäljittämistä. Sukunimien käyttö yleistyi vasta 1500-1600-luvuilla, Itä-Suomessa varhaisemmin kuin lännessä. Rajaseudun väestön liikkuminen puoleen ja toiseen vaikeuttaa sukulaisuuksien tunnistamista.

Teksti: Sakari Siitonen, julkaistu  Siitoset sukuseuran lehdessä nro 2 1/2004

  Vielä Siitosista ja nimestä

                     Siitosten sukuseuroja on nykyään kaksi. Toinen Siitosen sukuseura ry on keskittynyt ns. Sortavalan Siitosiin heidän tutkimuksissaan lähtöhenkilö on Sortavalasta. Tämä meidän sukuseuramme Siitoset ry  (lokakuussa 2006 jätettiin rekisteröintipaperit) on ainakin nykyään Imatran ja lähiympäristön Siitosia selvittelevä sukuseura. Tämän sukuseuran lähtöhenkilöt ovat olleet tällä seudulla ja 1500- luvulla, on vain vaikeuksia saada selvä sukukaavio 1700-luvulle ja nykyaikaan. Nimestäkin on monta erikäsitystä, edellä on niitä muutama jo selvitelty.

                      Eräs nimen alkuperään ja syntymiseen vaikuttanut voinee olla Siitosten ammatti. Todistettujen tietojen perusteella he ovat olleet kalastajia, Laatokalla, Vuoksella pitkin Saimaata ja jopa Puruvedellä.

                      Siitoin- nimi voi perustua myös SITO sanaan, joka on venäjää ja tarkoittaa seula/ verkko. Sukunimi lienee muodostunut kalastustavan mukaan. Ajan oloon tällä omaperäisellä uudella kalastustavalla toimineita alettiin kutsua SITOin mieheksi. Onko edellä kerrottu totta vai tarua, mutta eräs vaihtoehto kuitenkin Siitonen- nimen syntymistä pohdittaessa.  Teksti : Kari Niemi

                      Professori Heikki Leskinen Siitonen nimestä Siitarinen, Siitonen < rn. Siitari, Siito(i) vert. ven. Sidor, Sida, Isidor, Sidorin Sidorov, Isidorov; kr. Isidoros ”egyptiläisen kuunjumalattaren Isiksen lahja”. Parikkalan Sanomat nro 13, 28.3.1979

                      Siitosten suku Roomasta nähtynä: Roomalaisen Tacituksen kirjasta Germania vuodelta 69-96 j.Kr. siinä mainitaan fennit varmaan ensimmäisiä kertoja kirjallisuudessa, alla pätkä tekstiä kirjasta:

Tacitukselta; Germania s. 71 ” Svionien naapureina ovat sitonien heimot. Muissa suhteissa he Siioneja paitsi yksistään siinä, että heitä hallitsee nainen. Siinä määrin he ovat alentuneet ei vain vapaudesta, vaan vieläpä orjuudesta”

                      Muusta tekstistä käy ilmi, että mahdolliset Siitoset ovat asustelleet jossakin Latvian maisemissa meripihkan kerääjien lähettyvillä ja ruotsalaisten naapureina. Rakensivat hirsistä talot erilleen toisista. Palvoivat jumalinaan villisikoja.

                      Siitonen piti pääpaikkanaan Imatran Siitolaa. Vuonna 1543 siellä asui kaksi Anttia, Mauno ja Olli, Ruokolahden Karkialassa Niilo, sekä Virmutjoella Juho ja Olli, Kivennavalla asui Pekko. Sodan alussa 1571 poltettiin Heino Juhonpojan talo Jääsken Tynkkylässä. Vuonna 1545 tuli Iihin Heikki ja Jussi kenties Ruokolahdelta. Vuosina 1579-80 asui Antti Antinpoika veroraakkina Kuopion Jännevirralla.

Lähde: Veijo Saloheimo: Viipurinkarjalaiset kotona ja maailmalla 1541-1620.

Kuva v. 1948 Parikkalan Melkoniemen  
"Paala" Siitosen jälkikasvua
 

 

 

 

 

 

Kuvassa vasemmalta
Raili Tiainen os. Siitonen, Maija Salin os Siitonen, Kari Niemi ja Urpo Siitonen